Mikä kiipeilyssä kiinnostaa?

Hurahdin täysin kiipeilyyn noin 1 ½ vuotta sitten ja kiipeily on ollut minulle tuo ainoa urheilulaji jota olen näinkin pitkään harrastanut. Aikaisemmin lajit ja kiinnostukset vaihtuivat tarkalleen puolenvuoden välein. Kiipeily on auttanut nostamaan kuntoani, lihasvoimaa ja on jopa auttanut laihduttamaan ylimääräisiä kiloja. Mikä sitten kiipeilyssä oikein kiinnostaa?

Yhteisö

Yhteisöllisyys on todella tärkeää ja huomasin jo alusta asti, että kiipeilyssä yhteisöt ovat tärkeitä. Yhteisöt auttavat muita kiipeilijöitä, järjestävät matkoja ja illanviettoja. Kun ensimmäistä kertaa aloitat kiipeilyn, tuntuu siltä että pääset isoon perheeseen, jossa puhalletaan yhteiseen hiileen. Olen tavannut monia kiipeilykavereita juuri näiden yhteisöjen avulla. Yhteisö voi toiminnallaan vaikuttaa niin positiivisesti kuin negatiivisestikkin kiipeilyn tulevaisuusteen Suomessa ja sen takia onkin tärkeää, että kaikki tietävät yhdenmukaiset pelisäännöt.

Ystävällisyys

Lähes kaikki tapaamani ihmiset kiipeilyn saralla ovat olleet todella auttavaisia, mukavia ja ystävällisiä. Neuvoa voi kysyä aina ja kiipeilyseuraakin löytyy vain pyytämällä. Yhteinen kiinnostus auttaa ‘rikkomaan jään’ ja tervehdysten jälkeen ollaankin jo seinällä kiipeilemässä (unohtamatta crosschekkiä). Muutaman kiipeilykerran jälkeen aletaan jo suunnittelemaan reissuja!

Reissut

Matkat uudelle kalliolle tai jäälle ovat kiipeilyn huippuhetkiä. Itse olevan vain käynyt muutamalla paikalla Suomessa, mutta muuten vaellusreissuja tehneenä, matkat ovat yksikertaisesti parhaimpia hetkiä. Harjoittelu jää taakse, keskityt vain suoritukseen ja pinnistät viimeisillä voimilla tuon haaveilemasi reitin ja toppaat sen ensinousulla. Huikeaa vai mitä? Päivän päätteeksi tuuperrut telttaan, kotaan tai kodin lämpöön ja nautit maittavan aterian kavereidesi kanssa. Tästä ei päivä parane! Omia tulevia reissuja on jääkiipeilymatka Korouomaan, kesällä Olhava ja muita Suomen upeimpia kallioita ja Heinäkuussa jää/vuoristomatka Norjan Svartiseniin!

Treenaus

Harjoittelu on todella tärkeää kiipeilyssä, varsinkin jos siinä haluaa kehittyä. Kiipeily on myös todella rankkaa ja systemaattinen harjoittelu auttaa vähentämään vammoja ja lisäämään kiipeilykuntoa, jotta voi loistaa reissuilla. Kun aloitin kiipeilyn, en liiemmin keskittynyt harjoitteluun, kävin vain kiipeilemässä ja kehityin omaa tahtia. Jossain välissä kehitys loppui ja tuntui siltä, että ei tästä mitään tule. Tuo maaginen 6a ei ottanut onnistuakseen vaikka sitä kuinka yritti ja yritti. Ratkaisu ongelmaani oli systemaatinen treenaus joka on avannut minulle kiipeilystä uusia puolia ja auttanut minua kiipeilemään paremmin. Varoituksen sana, saatat  alkaa tykkämään harjoittelusta kun kokeilet esimerkiksi Adventure Partnersin Kiipeilyvalmennusta tai Kiipelyurheilijoiden Personal Training kursseja. Voit lukea allekirjoittaneen kokemuksista tarkemmin täältä.

Välineet

Tiedän. Saatan kuullostaa turhamaiselta, mutta rakastan jäähakkujani, rautoja, köysiä, tossuja ja muita tavaroita mitä kiipeilyssä ja sen alalajeissa saattuu tarvitsemaan. Toimivat välineet antavat ainakin minulle pientä ekstraa ja auttavat jaksamaan paremmin oli kyse harjoittelusta tai uuden reitin ratkomisesta. Kunnon välineissä on mukava olla ja näin häiriötekijät katoavat. Kiipeilyssä muutenkaan säästäminen ei ole ehkä viisaimmasta päästä! Kirjoittelen uusista kamahankinnoista säännöllisen epäsäännöllisesti ja testit / arvostelut tulevat noin 3-4kk hankinnan jälkeen.

Rauhoittavaa

Ajatukset katoavat ja keskityt vain omaan suoritukseen. Rentoudut ja unohdat kaikki stressaavat ja ahdistavat asiat. Mielestäni parempaa terapiaa ei ole!

Tässä oli muutama ajatus kiipeilystä, mielelläni lukisin teidänkin kommentteja ja haastakin muut bloggaajat ja kiipeilijät kiteyttämään ajatuksia kiipeilystä.

Advertisements

4 Responses to “Mikä kiipeilyssä kiinnostaa?”

  1. Nora

    Hyvä kirjoitus!
    Olet erinomaisesti saanut koottua yhteen juuri sen miksi kiipeily on kivaa. 🙂

    Parista jutusta olen silti vähän eri mieltä. Joukkuelajien harrastajana en tunne sellaista yhteisöllisyyttä kiipeilyssä kuin joukkuelajeissa on. Kiipeily on kuitenkin yksilölaji, etkä saa samaa tukea ja tiimihenkifiilistä, kun saat joukkueen kanssa urheillessa. Toki yhteisö on tärkeä ja kiipeilyssä on yllättävän avoin ilmapiiri, ehkä siksi että kilpailuja tai kilpailijoita on aika vähän harrastajamäärään nähden.

    Nostaisin lisäksi esiin luonnon, maisemat, itsensä ylittämisen (mainitset kyllä onnistumiset), pelkojen voittamisen ja kropan muokkautumisen. Ei noita fiiliksiä ainakaan saa kotona sohvalla maatessa. Niitä saa kyllä monessa muussakin lajissa, mutta itse olen kohdannut ne kaikki parhaiten kiipeilyssä.

    Treenaamisesta vielä sen verran, että kiipeilyssä on hyvä myös pitää järki ja maltti mukana. Tämä ei nyt varsinaisesti liity asian kontekstiin, mutta kirjoittelenpa silti. 🙂 Voit kehittyä nopeastikin, erityisesti systemaattisessa ja hyvässä valmennuksessa, mutta vain sinä pystyt tuntemaan oman kehosi tuntemukset ja miettimään, että oletko minäkin päivänä oikeasti kiipeilykuntoinen. Kiipeily on fyysisesti todella rankkaa, se ei ole rankkaa vain lihaksille, vaan siinä rasituksen alle joutuvat myös nivelet, jänteet, hermot, iho ja henkinen puoli, jolla taas on vaikutusta energiankulutukseen. Tämän haluan sanoa siksi, että vaikka pää haluaisi kiivetä, koska kiipeily on vaan niin huippua, niin äkkiä voi tulla täysi stoppi vastaan, joska kehosi ei pysykään mukana. Sen jälkeen kiipeilyyn kohdistuukin helposti vain negatiivisia fiiliksiä. Eli maltti on valttia. 🙂

    Kiikuilla tavataan! 🙂

    Reply
  2. highcrux

    Kiitos Nora kommenteista, toit esille tärkeitä asioita jotka unohdin täysin tästä kirjoituksesta varsinkin maisemat, pelkojen voittamiset ja treenaamiseen liittyvän maltin!

    On totta, että kiipeilyssä ei aina tule tuo yhteisöllisyys mukaan. Itselle tuli hyvin lämmin ja tervetullut fiilis koko kiipeilyhteisöön. Useissa lajeissa tämä ‘natural selection’ meiniki on aika raakaa ja jos et pysy mukana tiput auttamattomasti pois. Kiipeilyssä ei sillä ole niin väliä. Eikös monen päivän reissuja vuorille tai kalliolle voi ajatella joukkepelaamisena? Kaikki kannustavat, puskevat sinua eteenpäin seinällä, saat voimaa tovereistasi ja vinkkejä miten suoriutua tuosta vaikeasta kruksista. Itse ainakin tykkään ajatellä niin.

    Nähdään kiikuilla! 🙂

    Reply
    • Nora

      Yksilölajin yhteisön ja porukan sosiaalisuus, kannustus ja toisten tukeminen on kyllä mun mielestä ihan eri kuin yhteisen tavoitteen omaavan joukkueen taistelu toisiaan tukevilla, joskus kompensoivilla ja erityisesti toisiaan täydentävillä suorituksilla.

      Kiipeilyssäkin, kuten muissakin yksilölajeissa, jokaisella on omalla reitillään ja suorituksellaan oma tavoite ja vain itse voit vaikuttaa sen tavoitteen toteutumiseen. Joukkueurheilussa taas et voi yksin saavuttaa mitään, vaan tarvitset tavoitteen aina tiimin, jonka jäsenten tekemiset muodostavat kokonaissuorituksen.

      Vaikea kuvailla, mutta helppo tuntea, kun on kokemusta molemmista. 🙂

      Reply
      • highcrux

        Totta, itse en ole paljoa joukkuelajeja harrastanut joten pintapuolisesti pystyn tuntemaan todellisen joukkueen ja sen luoman potentiaalin. Ehkä noviisia yhteisöllisyys ja tukeminen muistuttaa noviisia ‘joukkuelajeista’ 🙂

Please leave a comment!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Basic HTML is allowed. Your email address will not be published.

Subscribe to this comment feed via RSS

%d bloggers like this: